Varautuminen ja valmiussuunnittelu voidaan jakaa karkeasti kahteen osaan eli valmiuslain mukaiseen varautumiseen ja pelastuslain mukaiseen omatoimiseen varautumiseen.

Valmiuslain mukainen varautuminen
Valmiussuunnitelmien tarkoituksena on pyrkiä takaamaan kunkin organisaation toiminta niin pitkään kuin se ylipäänsä on mahdollista kaikissa mahdollisissa uhkatilanteissa. Yhteiskunnan erityisenä huolenaiheena on se, että elintärkeät toiminnot pidetään yllä kaikissa tilanteissa niin, että järjestäytynyt yhteiskunnan toiminta on taattu mahdollisimman pitkään. Valmiuslain mukaan valtion viranomaisten, valtion liikelaitosten ja kuntien lakisääteinen velvollisuus on varmistaa tehtäviensä häiriötön hoitaminen kaikissa oloissa. Tämä tarkoittaa sitä, että valmiussuunnitelmin varaudutaan normaaliolojen häiriötilanteisiin ja aina poikkeusoloihin kuten sotaan tai suuronnettomuuksiin saakka.

Pelastuslain mukainen omatoiminen varautuminen
Pelastuslain mukainen omatoiminen varautuminen täydentää valmiuslain velvoitteita. Pelastuslain 8 §:n rakennuksen omistaja ja haltija, teollisuus- ja liiketoiminnan harjoittaja, virasto, laitos ja muu yhteisö on asianomaisessa kohteessa ja muussa toiminnassaan velvollinen ehkäisemään vaaratilanteiden syntymistä, varautumaan henkilöiden, omaisuuden ja ympäristön suojaamiseen vaaratilanteissa ja varautumaan sellaisiin pelastustoimenpiteisiin, joihin ne omatoimisesti kykenevät. Valtioneuvoston asetuksen pelastustoimesta 9 §:n mukaan pelastussuunnitelma on laadittava mm. asuinrakennuksiin tai muihin rakennusryhmiin, jotka ovat samalla tontilla tai rakennuspaikalla ja joissa on yhteensä vähintään viisi asuinhuoneistoa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että myös muut kuin valmiuslaissa mainitut organisaatiot ja mm. taloyhtiöt ovat velvollisia varautumaan vaaratilanteisiin.

Asiantuntijatahoja

Materiaalia