Tilastojen luotettavuus on osittain sidoksissa niitä kokoavien viranomaisten ja tutkijoiden toimintaan. Osa tiedoista kerätään haastattelujen ja kyselyjen avulla, osan hankkiminen perustuu viranomaisille tai tiettyjen ammattien harjoittajille annettuun ilmoitusvelvollisuuteen. Useiden muiden viranomaisten lailla myös poliisi on velvollinen kokoamaan tietoja tilastointia varten.

Kokonaisrikollisuudesta eli kaikesta todella esiintyvästä rikollisuudesta on vaikeaa saada luotettava kuva. Rikollisuuden kuvauksessa tehdään ero ilmitulleen eli viranomaisten tietoon tulleen sekä rekisteröidyn rikollisuuden ja piilorikollisuuden välillä. Piilorikollisuudella tarkoitetaan sellaisia rikoksen tunnusmerkit täyttäviä tapauksia, jotka eivät ole tulleet poliisin tietoon tai joita poliisi ei ole tilastoinut rikoksina.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen vuosittain laatimissa Rikollisuustilanne –katsauksissa käydään laajasti läpi myös piilorikollisuutta, sillä tilastoitu ja ilmitullut rikollisuus on vain osa kaikesta rikollisuudesta. Kriminologiassa on kehitetty erilaisia menetelmiä piilorikollisuuden määrän arvioimiseksi. Ensisijaiset keinot ovat vertailutilastot, uhritutkimukset sekä tietojen kerääminen potentiaalisilta rikoksentekijöiltä. Todellinen ongelma syntyy siitä, että rikollisuudesta ei yksinkertaisesti ole mahdollista saada täysin luotettavia tietoja. Viralliset tilastot eivät siis anna läheskään täydellistä kuvaa Suomen rikollisuudesta. Tämä tulisi ottaa huomioon myös paikallisessa turvallisuussuunnittelussa, joka on tähän asti ollut paljolti poliisivetoista ja perustunut tästäkin syystä vahvasti virallisiin rikostilastoihin paikallisessa analyysissään, jossa on tarkasteltu paikallisia rikosongelmia. Virallisten rikostilastojen muutoksiin voi vaikuttaa muuttuneen todellisen rikollisuuden määrän lisäksi myös muutokset rikosten ilmoitusalttiudessa ja viranomaisten suorittaman valvonnan suuntautumisessa tapahtuneissa muutoksissa. Poliisin rikostilastoon tulee siis vain sellaisia tapauksia, jotka siihen rekisteröidään. Heiskanen et al. (2003) arvioivat rikollisuuden ilmoitusalttiuden olevan todennäköisesti erilainen eri puolilla Suomea. Aromaan ja Heiskasen (2000) mukaan on arvioitu, että kaupungistuminen ja poliisin palvelujen saatavuuden paraneminen sekä luottamus poliisi kohtaan ovat lisänneet rikosten ilmoittamishalukkuutta. Laitisen ja Aromaan (2005) mukaan uhritutkimuksien kautta on selvinnyt, että rikosten ilmoittaminen poliisille on Suomessa vuodesta 1980 lähtien voimakkaasti yleistynyt, ja että melkoinen osa tilastoidun rikollisuuden pitkän aikavälin kasvusta johtuu tästä seikasta. Lappi-Seppälän (2006) mukaan ilmoitusalttiuteen vaikuttaa – paitsi uhrin ikä – teon vakavuus, uhrin sukupuoli sekä ilmoituksesta saatavissa oleva hyöty. Lappi-Seppälän (2006) mukaan tärkein rikosten ilmituloa selittävä tekijä on rikosten vakavuus. Omaisuusrikoksissa ilmoittamishalukkuutta selittäviä tekijöitä olivat vahinkojen määrä ja kohteen arvo, väkivaltarikoksissa vuorostaan vamman vakavuus ja tapauksen haitta-aste.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen rikollisuustilannekatsauksissa kuvattu ja arvioitu rikollisuuskehitys pohjautuu ensisijaisesti Tilastokeskuksen julkaisemaan poliisin tietoon tullut rikollisuus -tilastoon. Rikollisuuden määrää ja muutosta voidaan kuvata myös tuomioistuintilaston avulla, jossa esitetään vain syyttäjälle saakka edenneitä rikoksia. Rikosten lukumäärän kuvaajana poliisitilasto on yleensä tuomioistuintilastoa parempi ja poliisitilasto onkin rikollisuutta koskevien tarkastelujen ensisijainen lähde, jota voidaan täydentää tuomiotilaston luvuilla. Mahdollisimman realistinen kuva alueen turvallisuusongelmista onkinturvallisuussuunnittelulle elintärkeää, jotta sen rajalliset resurssit voidaan kohdistaa oikein.

Lähteet:
Heiskanen, M. & R. Sirën & O. Roivainen (2003). Rikollisuus kunnissa. Tilastollinen tutkimus Suomen kuntien väkivalta- ja omaisuusrikollisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksia 2003:16 & Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 2003:203
Laitinen, A. & K. Aromaa (2005). Rikollisuus ja kriminologia.
Lappi-Seppälä, Tapio (2006). Rikosten ilmitulo. Teoksessa Rikollisuustilanne 2005. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisu.