Rikollisuustasossa esiintyy suuria eroja kuntien välillä Suomessa. Yleisesti on totuttu, että rikokset ovat yleisempiä suurissa kaupungeissa kuin maaseutumaisissa kunnissa, mutta väestömäärältään saman suuruusluokan kunnissa saattaa olla hyvin erilainen rikostaso, sillä erilaiset väestölliset, sosiaaliset, taloudelliset ja tilastolliset tekijät vaikuttavat kuntien tilastoituun omaisuus- ja väkivaltarikostasoon. Heiskasen et al. (2003) tutkimuksesta ilmeni Suomen kuntarakenteen olevan ongelmallinen rikollisuusongelmien vertailua ajatellen. Suomessa on pieni määrä suuria kaupunkeja, joissa esiintyy kaupungin sisäisiä vaihteluja. Toisaalta Suomessa on runsaasti väkiluvultaan niin pieniä kuntia, että rikokset niissä ovat niin harvinaisia, että rikollisuuden tasoa on vaikea verrata luotettavasti suurempien kuntien kanssa.

Suomen kunnat eroavat huomattavasti rakenteeltaan ja rikoksentekomahdollisuuksien määrältään. Tästä syystä Heiskanen et al. (2003) käyttivät tutkimuksessaan kuntien luokittelussa Tilastokeskuksen kolmiluokkaista kuntaryhmitystä. Siinä kunnat jaetaan taajamaväestön osuuden ja kunnan suurimman taajaman väkiluvun perusteella kaupunkimaisiin, taajaan asuttuihin ja maaseutumaisiin kuntiin.