Kuntaryhmästä ja rikostyypistä riippuen erilaiset tekijät selittävät rikollisuuden vaihtelua. Yleisimmin eroja selittävät tekijät olivat Heiskasen et al. (2003) mukaan avioliitossa olevien osuus ja alkoholin kulutus sekä väestön ikärakennetta kuvaavat muuttujat. Heiskanen et al. (2003) havaitsivat, että kaikissa kunnissa alkoholin vähittäis- tai anniskelumyynnin määrä oli merkittävä väkivaltatasoon liittyvä tekijä. Perherakenteen havaittiin liittyvän väkivaltaan muun muassa siten, että avioliitossa olevien suuri osuus on yhteydessä matalaan väkivallan tasoon. Suuri osa poliisin kirjaamista väkivaltarikoksista oli katu- ja huvittelupaikkaväkivaltaa, jonka tekijöinä ja kohteena ovat usein nuoret ja perheettömät miehet. Nuorten miesten osuuden lisääntyminen väestöstä on yhteydessä väkivaltaan erityisesti kaupunkimaisissa kunnissa. Heiskasen et al. (2003) tutkimuksen perusteella väkivalta näyttää henkilöityvän usein nuoreen, alkoholia käyttävään, naimattomaan mieheen. Vuonna 2005 valmistuneen Kansallisen väkivallan vähentämisohjelman mukaan alkoholin kulutuksen kasvu ja tilastoidun pahoinpitelyrikollisuuden lisääntyminen liittyvät toisiinsa. Päihteet liittyivät henkirikoksissa runsaaseen 90 prosenttiin tapauksista (Lehti 2002). Väestön ikärakenteen (15-24-vuotiaiden osuus) muutokset selittävät useissa teoreettisissa malleissa (mm. Gansin koostumusteoriassa) rikollisuuden vaihteluja. Varkaus- ja väkivaltarikosten tekijät ovat usein nuoria, toisaalta Heiskanen et al. (2003) huomauttavat, että uhritutkimuksissa on havaittu väkivallan kohteeksi joutuneen ja tekijän valikoituminen samasta väestö- ja sosiaaliryhmästä. Miesten osuus kunnan väestöstä on yksi rikollisuutta selittävä tekijä, sillä miehet tekevät haastattelututkimuksen (Aromaa & Heiskanen 2000) mukaan väkivallasta ja uhkailusta 90 prosenttia.